Minulla on oikeus normaaliin elämään!

Juoppohullunarsistin -hullun uhrin päiväkirja

Oletko tyhmä vai mikset heti lähtenyt?

Usein tätä kysytään uhrilta ja siihen on todella vaikea saada järkevän kuuloista selitystä. Saat syitä kertoessasi tuntea häpeää ja huonoa omaatuntoa, mikset paennut heti. Olit varmaan tyhmä ja sinisilmäinen. Kyse ei ole siitä. Ihmisen psyyke on helposti manipuloitavissa ja joillain on kyky juuri siihen mielen manipulointiin. Et paennut, koska luotit. Luotit sanoihin, joita narsisti ympärillesi antoi ja samalla hetkellä kaatoi sinut kasvot edellä maahan. Et sinä tiennyt miten reagoida oikein, vaan ajattelit anteeksi pyytämällä helpottavasi tilannetta. Tietenkin tiedostamatta, miten paljon narsisti hyötyy henkisellä tasollaan siitä.

Et ollut heikko, kun jäit. Sinä jäit, koska sinä pelkäsit etkä nähnyt enää oikeaa etkä väärää. Normaali ihminen haluaa uskoa hyvään ja siihen, että ihminen voi muuttua ja oppia virheistään. Välillä se ei ole vaan omasta haluamisesta kiinni, sillä narsistia et voi muuttaa tai tajuamaan virheitään, niitä hän ei nimittäin tee. 

Normaalissa ihmissuhteessa eri tunnetilat ovat normaaleja, kuten itku, nauru, viha, pettyneisyys, turhautuminen, rakastuminen, ihastuminen jne. Narsisti ei vaan kykene näihin, vaikka miten pakottaisit. Narsistin kanssa eläessä tunnetilat ovat yksipuolisia, koska narsisti ei vaan tunne sitä empatiaa, mitä sinä tunnet. Siitä olenkin jo kaikissa lähes blogeissani jollain muotoa maininnutkin.

Koko prosessia ei vain voi järjellä selittää, eikä sillä ole mitään tekemistä uhrin älykkyyden kanssa. Yleensä jälkeenpäin sitä ajattelee, että olisi pitänyt lähteä heti. Mutta miten sinä lähdet heti jos et huomaa toisen käyttäytymisessä muutosta, joka tapahtuukin salakavalasti suhteen syventyessä. Uhri ei ole syyllinen siihen, miten narsisti toimii.

Kun synkät ajatukset vievät

Useasti löysin itseni tilanteesta, jossa itkin elämääni, kohtaloani ja pelkäsin. Pelkäsin että tulen hulluksi, jos en pääse narsistista eroon. Kun ensimmäisen kerran elämäni romahti henkisesti, toivoin vain kuolevani pois, jotta pääsisin narsistista eroon.

En kuitenkaan siihen kyennyt. En pystynyt satuttamaan itseäni, annoin narsistin tehdä sen puolestani. Psyykkinen hyvinvointini oli ihan vaakalaudalla. Vihasin itseäni ja elämääni. Sitä kamalaa helvettiä, jota elin päivästä toiseen. Ainoat valonpilkahdukset olivat ne, kun narsisti oli töissä tai vietti kännissä yötä jonkun hupakon luona. Pelko oli kuitenkin aina se, jos hän tuleekin kotiin. Kodinhan pitäisi olla se turvapaikka jokaiselle, minne pääsee pakoon jos ahdistaa tai pelottaa. Minun turvapaikkani oli äidilläni tai ystävälläni. En voinut jäädä paikkaan, jossa pelkäsin henkeni puolesta.

Lopulta erotessani rupesin pelkäämään kuolemaa, pelkäämään ihmisiä kaduilla, pelkäämään liikkumista julkisilla ja oikeastaan ihan kaikkea! Sillä en voinut luottaa keneenkään tai mihinkään paitsi itseeni ja niihin ihmisiin, jotka olivat minua jatkuvasti tukeneet. Eihän näin voi kukaan elää. Se ei ole elämää, että et tiedä milloin sanot tai teet väärin ja rupeat epäilemään jo itseäsikin.

Älä sotke mun elämää enää

Tuntuu, että narsistilla pitää aina tulla se oma ääni kuuluviin, luu kurkkuun täytyis taas saada niille, jotka kehtaa olla sen kanssa eri mieltä. Nyt kun aloitin kirjoittamisen, olen huomannut narsistin reagoivan siihen. En tiedä onko se hyvä vai huono, kallistun kuitenkin siihen että tämä on hänelle hyvä nähdä, mitä hän on todella saanut aikaan. Vaikkei sitä koskaan myöntäisikään. Nämä minun kirjoittamani faktat on hänen päässään aina, siis AINA fiktiota. Niin narsistin aivot vaan toimii. Satuta, satuta, satuta- valehtele, valehtele, valehtele > manipuloi kaikki uskomaan näitä.

Narsistin on ollut hyvin vaikea erottaa sitä, että vaikka kerron täällä omia kokemuksiani niin se ei ole hänen asiansa. Minä läpikäyn traumojani ja prosessoin. En odotakaan häneltä mitään empatiaa, koska sitä ei narsisteilta tule ikinä saamaan. Ne ei tiedä ees mitä se tarkoittaa. Hän on jäänyt kiinni asioista, joista hän ei ole koskaan vastuuta kantanut, eikä myöskään tule kantamaan. 

Minä oon vaan se tyhmä ämmä, joka tykkää tarinoida. FUCK YOU sanon vaan. Hänen mielensä järkkyisi, jos hän olisi syyllinen myös omasta mielestään. Tänhän on pakko olla soopaa, mut toivottavasti ihmiset jaksaa kuitenkin sitten lukea tätä mun kirjoittamaa paskaa. Kun minä huijaan täällä ihmisiä, vai oliko se niin? Ehkä mun pitäisi sit huolestua, jos mulla olisi näin vilkas mielikuvitus. Tai sit narsisti voisi keskittyä siihen minkä hän parhaiten osaa eli itsensä nuoleskeluun ja jättää muut ihmiset rauhaan.

Jos olisin ollut yhtään rohkeampi, niin olisin tehnyt tämän heti. Silloin, kun haavat olivat kaikkein tuoreimmillaan. Nyt haavat ovat tulehtuneet liikaa ja niitä on revitty liian monta kertaa. Se paska on vaan joskus pakko putsata, ennen kuin se paranee. Arpia jää varmasti, mutta arvet kertoo elämästä.

-NJ

Seuraava ilmestyypi torstaina 24.3